Istumisen riskit kumoavat liikunnan hyödyt

27.05.2013

Mehukulttuurin sokeroimat lapset lihovat, liikunnan määrä vähenee dramaattisesti ja television katselu tappaa. Professorit Tommi Vasankari ja Tiina Laatikainen tarjosivat pysäyttäviä lukuja suomalaisten elintapojen muuttumisesta ja isoja haasteita Kansallisen Diabetesfoorumin 2013 osallistujille.

Liikuntasuosituksest eivät täyty, ja edessä on uusi jo uhka. Monissa väestötutkimuksissa liikunnan hyödyt näyttävät pienemmiltä kuin runsaan istumisen haitat, tunnustaa UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari.

UKK-instituutin johtaja, liikuntafysiologian dosentti Tommi Vasankari esitteli aluksi suomalaisten liikuntatottumusten rapautumista ja pyyteli sitten anteeksi, että on itsekin tarkastellut asiaa perinteisesti liikunnan hyötyjä korostaen, ”mitä ihanaa se liikunta saakaan aikaan.”

”Samalla kun on todettu, että liikuntasuositukset eivät täyty, on huomattu että runsas istuminen on itsenäinen, liikuntaharrastuksesta riippumaton kuoleman riskitekijä.”

Ensimmäiset tulokset tästä saatiin Kanadasta 2009 Peter Katzmarzykin tutkimuksista. Sittemmin istumisen vaarat ovat vahvistuneet.

 

Töllötä vähemmän tai katsele seisoen

Vasankari tarjosi kotiläksysi johtopäätöksiä australialaisesta diabetestutkimuksesta (Veerman ym. Br J Sports Med 9, 2012). Siinä tarkasteltiin yli 11000 australialaisen aikuisen (yli 25 v, keski-ikä 50 v) television katselun yhteyttä eliniän odotteen lyhentymiseen.

Kuusi tuntia päivässä töllöttävän eliniän odote on 4,8 vuotta lyhyempi kuin sellaisen, joka ei katso televisiota lainkaan. Kokonaan ilman television katselua miesten elinikä olisi 1,8 vuotta ja naisten 1,5 vuotta pidempi.

”Yksi tunti television ääressä istuen lyhentää elämää 21,8 minuuttia. Tänä iltana katsokaa vain puoli tuntia ja sulkekaa televisio – tai nouskaa seisomaan. TV:n käyttöohjeissa ei lue, että istu paikallasi”, opasti Vasankari.

Istumisen yhteyttä kuolleisuuteen ei voi selittää liikunnan määrällä, koska liikuntaharrastukset, elintavat, sairaudet ja muut terveystekijät on kyseisessä tekijässä vakioitu. Vasankarin mukaan runsas istuminen on jopa vahvempi riski kuin liikunnan puuttuminen.

”Monissa väestötutkimuksissa liikunnan hyödyt näyttävät kuolleisuutta vasten peilattuina pienemmiltä kuin runsaan istumisen haitat. Se on paljon sanottu immeiseltä, joka on myynyt liikuntaa 20 viime vuotta. Takki kääntyy niin, että saumat ratkeavat.”

 

Liikkumattomuus kalliimpaa kuin kuntien liikuntamenot

Terveysjärjestö WHO on nostanut liikkumattomuuden neljänneksi suuremmaksi elintapasairauksien aiheuttamaksi kuoleman riskiksi maailmassa. Edelle menevät vain korkea verenpaine, tupakointi ja korkea verensokeri. Taakse jäävät sellaiset tekijät kuin ylipaino, korkea kolesteroli ja alkoholin liikakäyttö.

Perinteisten riskien vähentämiseksi löytyy toimintamalleja, mutta istumisen enimmäismäärästä ei ole vielä suositusta. Osa tutkimuksista ehdottaa kuutta tuntia päivässä. Vasankari arvelee, että enimmäisannos voisi olla 6–8 tuntia.

”Ehkä kahden riskin asiaa kuvaa parhaiten se, että on pitkään tarkasteltu fyysisen aktiivisuuden janan toista päätä, mikä on riittävä määrä liikuntaa, jolla saadaan hyvät terveysvaikutukset. Nyt fokus on siirtynyt janan toiseen päähän, paikallaan oloon, istumiseen.”

Dehkon mukaan diabeteksen hoitokustannukset vuonna 2007 olivat 1,4 miljardia ja työpanoksen menetyksestä aiheutuneet tuottavuuskustannukset 1,3 miljardia euroa. Koska WHO:n laskelmien mukaan 27 prosenttia diabetesmenoista johtuu liikkumattomuudesta, Vasankari arvio että liikkumattomuuden diabeteskulut Suomessa ovat 725 miljoonaa.

”Tämä luku on pienempi kuin Suomen kaikkien kuntien liikuntabudjetit yhteensä.”

 

Liikkumattomuus neljänneksi vaarallisinta

Suurimmat elintapojen aiheuttamat kuolemanriskit WHO:n mukaan

 

Euroopan suurin liikunnan pudottaja

Liikuntasuositusten täyttäminen onnistuu suomalaisilta nykyisin huonosti. Esimerkiksi 11-vuotiaista pojista noin puolet liikkuu suositellusti vähintään tunnin päivässä, 15-vuotiasta enää 15 prosenttia. Tyttöjen osuus putoaa samassa ajassa 37 prosentista 9 prosenttiin.

”Olemme läntisen Euroopan suurimpia pudottajia. Emme valitettavasti painon pudottajia, vaan liikunnan vähentäjiä.”

THL:n AVTK-tutkimuksen mukaan aikuisväestöstäkin vain kymmenesosa, parhaiten nuoret miehet, täyttää terveysliikuntasuositukset kestävyyden sekä lihaskunnon osalta. Neljäsosa ei harrasta minkäänlaista liikuntaa 20 viimeisen työvuoden aikana, mikä vaikeuttaa työurien pidentämistä.

”Urhoollisuusmitali voidaan jakaa kaikille, jotka täyttävät kansalliset liikuntasuositukset kuusikymppisinä”,  

Itä-Suomen yliopiston Terveyden edistämisen professori ja THL:n tutkijaprofessori Tiina Laatikainen tuki Vasankarin näkemystä. Laatikainen siteerasi Tuija Tammelinin tutkimusta keskisuomalaisten koululaisten fyysisestä aktiivisuudesta. Siinä mitattiin liikeanturein kuinka paljon lasten päivään mahtuu reipasta liikuntaa.

Kun ikää tulee lisää, liikunta vähenee. Alakoululaisilla kuuden tunnin koulupäivään mahtui liikuntaa keskimäärin 32 minuuttia, yläkoulussa enää 17 minuuttia.

”Kaikki muu on istumista ja käytävillä vetelehtimistä. Nykyisin ei tarvitse mennä välitunnille, että voisi juosta ja leikkiä hippasta niin kuin ennen”, sanoo Laatikainen.

 

Sokerimehut yksi lasten ylipainon syy

Laatikainen esitteli useita havaintoja lasten ylipainon lisääntymisestä. THL:n LATE-aineiston mukaan noin 12 prosenttia leikki-ikäisistä ja 20 prosenttia koululaisista on ylipainoisia. Äidin koulutustaustalla on vaikutusta asiaan.

Lasten lihavuuden syistä tiedetään varsin vähän, eikä ole yhtä selvää tekijää, joka ennustaisi lapsen lihomista. Lähinnä kyse on elintavoista, ravitsemus- ja liikuntatottumusten summasta.

”Meillä jopa kaksivuotiaat saavat ravinnostaan liikaa sokeria. Valitettavasti se ei tule hedelmistä ja marjoista ja muista luonnollisen sokerin lähteistä, vaan elintarvikkeista. Jo kolmivuotiaiden sokerista 85 prosenttia tulee elintarvikkeisiin lisätystä sokerista.”

Yleensä syyllisinä pidetään karkkeja, keksejä ja limsoja. Suurempia sokerin lähteitä ovat kuitenkin sokeroidut mehut ja jogurtit.

”Itse asiassa tämä mehujen litkiminen on yksi yksittäinen tekijä, jonka on selkeästi havaittu olevan yhteydessä ylipainon lisääntymiseen. Lapset ja nuoret kävelevät mehupurkki kainalossa kaupungilla. Se ei ole hyvä trendi”, sanoo Laatikainen.

Runsaasti sokeria saavat lapset syövät muita vähemmän suositeltavia ruokia, kuten ruisleipää, puuroa, kasviksia, perunaa, rasvatonta maitoa ja rasvalevitteitä eli he saavat vähemmän ravintoaineita. Lihavuuden riski kasvaa myös, jos säännöllinen ruokailurytmi ja aamiainen puuttuvat.

 

Lihomiseen pitää puuttua, perheet tarvitsevat tukea

Ylipaino itsessään ei välttämättä ole vaarallista, mutta se liittyy muihin epäterveisiin elämäntapoihin ja johtaa yleensä aikuisiän lihavuuteen myös aikuisena. Lapsuuden lihavuus myös lisää lihavan aikuisen sydän- ja verisuonitautien riskiä. Toisaalta jos lihavasta lapsesta kasvaa normaalipainoinen aikuinen, tämän riski on sama kuin muillakin normaalipainoisilla.

Vaikka vastuu on erityisesti vanhemmilla, terveydenhuollon ja koulun on tarjottava tietoa terveistä elintavoista ja puututtava lihomiseen. Tärkeää on motivoida koko perhe muuttamaan elintapoja. THL:n kansallinen lihavuusohjelma esittelee useita toimia ja haastaa päättäjät, ammattilaiset, järjestöt ja kaupalliset tahot toteuttamaan niitä.

Mehut nostavat sokerikuormaa

Sokerista tulee 13 prosenttia 3-vuotiaiden päivittäisestä energiasta (suositus < 10%). Tästä 85 prosenttia on lisättyä, teollista sokeria. Suurimmat lähteet ovat mehut, jogurtit ja makeat välipalat.

 

Foorumilla

Diabetes on ehkäistävissä
Diabetesfoorumi esittää poikkihallinnollista tarttumattomien sairauksien ohjelmaa, jossa diabeteksen ehkäisy ja hoito ovat keskiössä.

24.02.2015 Lue lisää »

Elintapaohjaus vaikuttaa pitkään
Elintapaohjaus suojaa tehokkaasti tyypin 2 diabetekselta, vaikuttaa pitkään ja säästää terveydenhuollon kuluja, kirjoittaa Jaana Lindström.

07.05.2013 Lue lisää »