Markku Saraheimo vaatii diabeteshoidon keskittämistä

04.06.2013

Ruotsi on vienyt diabetesmaaottelua 6–0 jo 30 vuotta, kiteyttää lääketieteen tohtori, diabetelogi Markku Saraheimo.

Elämänennuste paranee, mutta tässäkin Ruotsi juoksee karkuun, harmittelee Markku Saraheimo.

Asia ei ehkä näytä ihan näin selvältä Ruotsista katsoen, sillä Saraheimo edustaa Pohjoismaita Kansainvälisen diabetesliiton Euroopan-hallituksessa ja on itsekin käynyt useasti Göteborgissa ja Tukholmassa puhumassa hoidon ohjauksesta.

”He katsovat, että Suomi on mallimaa hoidon ohjauksessa. Me osaamme kaiken. He eivät onneksi ole katsoneet meidän tuloksiamme.”

Tulokset kertovat, että ruotsalaisten hoitotasapainot ovat diabeetikoilla 1–2 millimoolia eli 0,5–1,0 prosenttia paremmat kaikissa aikuisten ikäluokissa.

Suomalainen diabeetikko kuolee aiemmin kuin Tukholmassa syntynyt tai asuva diabeetikko, vaikkapa siirtolainen. Ruotsi on onnistunut käytännössä siinä missä Suomi teoriassa.

 

Erikoisyksiköitä Ruotsin malliin

Saraheimon mielestä täälläkin on pyrittävä yksiköihin, jotka tarjoavat pitkiä hoitosuhteita ja kokonaisvaltaista hoitoa.

”Ruotsalaisen mallin mukaan hoito on keskitettävä. Ei joka paikka voi hoitaa kaikkia, vaan ainakin tyypin 1 ja vaikeimpien tyypin 2 diabeetikoiden hoito on keskitettävä.”

Hoitotiimiin pitäisi kuulua diabeteslääkärin lisäksi diabeteshoitaja ja psykologi sekä aina tarvittaessa myös automaattisesti ravitsemusterapeutin ja jalkojenhoitajan palvelut. Ruotsissa 90 prosenttia diabeetikoista saa hoidon alan lääkäriltä ja hoitajalta. Kolmasosan hoitoyksiköstä löytyy myös psykologi.

Suomessakin lasten hoito toimii hyvin, mutta aikuisten ei.

”Mietin oman lapseni tulevaisuutta. Niin kauan kuin hän on lasten puolella, hoito on mallillaan. Kiitos insuliinipumpun, hän tulee mitä todennäköisimmin myös 16 vuotta täytettyään pysymään kokonaisvaltaisen hoitotiimin hoidossa."

Saraheimo on tyypin 1 diabeetikko itsekin, ja perheessä tulee pian 100 diabetesvuotta täyteen. Kun Saraheimo meni tenttiin 1981, hän huomasi, että hänellä on oppikirjojen mukaan enää pari vuotta elinaikaa jäljellä. Kirjoissa oli tietona 1960-luvun eliniän odote, 17,5 vuotta.

 

Elinikä pitenee, naapurille hävitään

Ennusteet ovat parantuneet huomattavasti. Vuonna 1920 ennuste oli Allenin dieetillä 2 vuotta, insuliinin keksimisen jälkeenkin 1930-luvulla vain 3,5 vuotta. Vuonna 2002 tyypin 1 diabeetikon yleisin kuolinikä oli 49 vuotta.

Työskennellessään Meilahdessa 1990-luvun alussa Saraheimo kysyi arkkiatri Risto Pelkoselta, kuinka pitkää elämää tämä ennustaa diabeetikoille, jotka eivät vielä kärsineet komplikaatioista. Silloin virallinen tieto oli 20 vuotta tyypin 1 diabetesta. Arkkiatri Risto Pelkonen arveli, että nämä tulevat elämään viisi vuotta vähemmän kuin terveet. Ajatus oli selvästi aikaansa edellä.

Professori Per-Henrik Groopin munuaistutkimus (FinnDiane 2008) viittaa siihen, että tyypin 1 diabetes saattaa jopa lisätä elinvuosia. FinnDiane-hankkeessa on seurannassa noin 5000 ihmistä.

”Jos selviää diabeteksen kanssa 20-30 vuotta niin, ettei tule munuaistautia tai merkittävää sydänvikaa, diabeetikko saattaa elää pidempään kuin diabetesta sairastamaton.”

Naisen elämänennusteeseen puoliso ei olennaisesti vaikuta, mutta miesdiabeetikon elämä on suora alamäkeä ilman kumppania. Eroa on myös Ruotsiin.

”Siellä eliniän odote oli jo 1980-luvulla yli 50 vuotta. Tällä hetkellä ennuste on 60-vuotiaaksi saakka.”

 

Ruotsalaisten henkinen vahvuus näkyy

Psykologian osuus vahvistui, kun amerikkalainen kymmenen vuoden seurantatutkimus osoitti 1993 henkisen tuen merkityksen hoidossa. Holistista hoitoa korosti myös brittitutkimus, jossa tarkasteltiin 5000:tta potilasvuotta.

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan jopa 8-vuotiailla tyypin 1 diabeetikoilla depressio on kaksinkertaistunut suhteessa terveisiin. Viisi vuotta sitten oululaistutkimus osoitti, että depressioon sairastuneiden riski sairastua tyypin 2 diabetekseen 10 vuoden kuluessa nousi selvästi.

Ruotsissa voitiin jo 1986 esittää aiheesta positiivinen havainto. Ruotsalaiset murrosikäiset olivat sisäistäneet taudin osaksi itseään paremmin kuin ikätoverit 1970-luvulla.

”Ruotsissa joka kolmannessa diabeteksen hoitopaikassa on psykologi. Ei sanota, että menisitkö käymään, vaan se on ohjelmoitu luonnolliseksi osaksi hyvää kokonaisvaltaista ihmisen hoitoa.”

Vaikka diabeteshoitaja on hyvä käytännön psykologi, niin ainakin osa diabeetikoista tarvitsee myös koulutettua psykologia.

”Ei lääkäri hoida, eikä diabeteshoitaja hoida, vaan potilas, diabeteshoitaja ja lääkäri muodostavat hoitotiimin, joka voimaannuttaa diabeetikon hoitamaan itsensä hyvin. Aika ajoin tarvitaan myös ravitsemusterapeuttia ja tietysti jalkojenhoitajaa.”

 

Diabetesrekisteri tukee ohjausta

Suomesta löytyy kyllä erinomaisia diabeteshoitajia, mutta välttämättä ei työstä, johon heidät on tarkoitettu.

”Meillä on maailman paras diabeteshoitajien koulutus, mutta missä he ovat? Tässä lähistölläkin he vastaavat terveyskeskuksessa aamusta iltaan puhelimeen, ohjaavat aikoja, antavat puhelimessa neuvoja, kun eivät ehdi mihinkään muuhun”, pahoittelee Saraheimo.

Päävastuu on potilaalla itsellään, mutta elämänlaadun tavoittelu ei välttämättä kiinnosta, jos potilaalla on hankala nefropatia ja toinen jalka kirjaimellisesti haudassa amputaation vuoksi.

”Onneksi valtaosalla on vielä joku läheinen, esimerkiksi lapsenlapsi hengissä. Otan tämän puheeksi potilaan kanssa, samalla kun sanon suostuisiko hän juttelemaan psykologin kanssa.

Suomessa psykologille menevää saatetaan pitää mieleltään häiriintyneenä. Ruotsissa ei ole ajateltu näin enää vuosikymmeniin.”

Ruotsissa on ollut valtakunnallinen diabetesrekisteri jo vuodesta 1996, Suomessa vain lapsidiabeetikoilla on kattava rekisteri.

”Ajatuksena on se, että katsotaan mihin paikkaan Ruotsin maata pitää panostaa enemmän, jotta siellä päästään muiden tasolle. Ei siis poimita sormella osoittaen huonoja hoitopaikkoja.”

Saraheimon mukaan ruotsalainen diabeetikko nauttii jatkuvuudesta ja tuntee olonsa turvalliseksi.

”Kun hän menee tuttuun hoitopaikkaansa, hän ei pelkää menevänsä haukuttavaksi, vaan tuntee menevänsä kotiinsa.”

 

Ruotsi-Suomi 6-0

 

Hoidon järjestäminen

Ruotsissa 90 prosenttia diabeetikoista saa hoidon yksiköstä, jossa on diabeteshoitaja sekä lääkäri. Suomessa tämä on harvinaista.


Psykologia

Joka kolmas ruotsalaisdiabeetikko tapaa psykologia säännöllisesti. Suomessa aikuiset häpeävät asiaa,  ja palveluita saa jonottamalla lähinnä yliopistopaikkakunnilta.


Diabetesrekisteri

Ruotsi perusti valtakunnallisen diabetesrekisterin 1996, Suomessa on vain diabeetikkolasten rekisteri.


Välineet

Esimerkiksi insuliinipumppuja Ruotsissa on kaksinkertainen määrä.


Hoitotasapaino

Ruotsalaisten hoitotasapainot ovat 1–2 millimoolia/l eli 0,5–1,0 HbA1c-prosenttia paremmat kuin suomalaisten kaikissa aikuisten ikäluokissa.


Elinikä

Ruotsalaisen tyypin 1 diabeetikon eliniänodote on 60 vuotta, suomalaisen vuosia vähemmän.

Foorumilla

Diabetes on ehkäistävissä
Diabetesfoorumi esittää poikkihallinnollista tarttumattomien sairauksien ohjelmaa, jossa diabeteksen ehkäisy ja hoito ovat keskiössä.

24.02.2015 Lue lisää »

Elintapaohjaus vaikuttaa pitkään
Elintapaohjaus suojaa tehokkaasti tyypin 2 diabetekselta, vaikuttaa pitkään ja säästää terveydenhuollon kuluja, kirjoittaa Jaana Lindström.

07.05.2013 Lue lisää »